Kaarlo Mäkinen perustaa kehysverstaan

Teiskon seurakunnan haudankaivaja Juho Mäkinen ja hänen vaimonsa Ida saivat 30. heinäkuuta 1892 pojan, jonka nimeksi tuli Kaarlo Arvid. Kaarlo oli perheen viidestä lapsesta toiseksi vanhin. Juho-isä oli poikkeuksellisen sivistynyt mies: hän luki paljon, hoiti kirjastoa ja toimi pyhäkoulunopettajana. Isänsä rinnalla lapset oppivat ahkeriksi lukijoiksi.

Aktiivinen Kaarlo kiinnostui nuorena myös maalauksesta ja valokuvauksesta. Suuremman huomion näistä sai valokuvaus, johon hän suhtautui suurella intohimolla. Kansakoulusta päästyään Kaarlo rakensi yhdessä isänsä kanssa valokuvauskoneen, johon ostettiin ainoastaan linssit. Valokuvausharrastus muuttui sittemmin Kaarlon ammatiksi, ja hän dokumentoi 1910-luvun Tamperetta tarkasti kamerallaan.

Vuoden 1918 sisällissodassa Kaarlo oli punaisten puolella muonitustehtävissä, varsinaisiin taistelutoimiin hän ei tiettävästi osallistunut. Sodan jälkeen Kaarlo vietiin Tammisaaren vankileirille, josta hän kuitenkin melko pian vapautui.

Sisällissodan jälkeen Kaarlo asui Teiskossa veljensä luona. Maksuksi ylöspidosta hän veisteli huonekaluja ja puisia talousastioita.

Sisällissodan jälkeen Kaarlo Mäkinen tapasi Ikaalisista kotoisin olevan Martta Maria Järvensivun. Kaarlon ja Martan avioliitto solmittiin toukokuussa 1920. Lapsia heille syntyi kahdeksan. Perhe asui lyhyen aikaa Siurossa, mistä Mäkiset muuttivat Epilään vuonna 1923. Vielä saman vuoden kuluessa perhe muutti Karkkuun Kökkö-nimiselle tilalle.

Kehysten valmistusta Kököllä. Kaarlo Mäkinen käyttää listaleikkuria ja vanhemmat pojat Esko ja Pentti ovat ”opissa”.
Kaarlo Mäkinen oli isänsä tapaan kova lukemaan ja hän myös innostui itsekin ”kynäilemään”. Kaarlo Mäkinen avusti useita sanoma- ja aikakauslehtiä.
Kaarlo Mäkinen kirjoitti kolme romaania nimimerkillä Kalle Mäki. Kariston kustantamana ilmestyivät humoristiset Viisi askelta avioliittoon (1914) ja Vallankumous Tahvalassa (1917) ja Gummerukselta Vaarin kihlajaisviinat – leikillinen jutelma vaarista, Amaliasta, viinasta ja kieltolaista (1924).
Kökkö. Mäentöyräälle rakennettu talo Karkun Heinoossa oli Kaarlo Mäkisen perheen koti sekä kehysverstas vuosina 1923–1927.
Messunäyttelyesite kertoi Kaarlo Mäkisen yrityksen toiminnasta kaiken oleellisen.

Epilässä Kaarlo Mäkinen aloitti valokuvaus- ja kehysliikkeen pidon. Karkkuun muutettuaan hän keskittyi kehysten valmistukseen, mistä kertoi myös yrityksen uusi nimi: Kehysliike Kaarlo Mäkinen. Hän vuokrasi työtilakseen isohkon huoneen, jonka ovensuussa oli poljettava listaleikkuri ja muutama työpöytä. Työmäärän kasvaessa Kaarlo laajensi verstastaan sekä palkkasi työntekijöitä. Ensimmäinen työntekijä oli Kaarlon sisar Ida Lehtola.

Kehysliike valmisti valokuva- ja taulunkehyksiä. Valokuvakehyksiä oli kolmea kokoa: visiitti-, postikortti- ja kabinettikoko. Vuoden 1925 messuesite kertoo, että liikkeen erikoisalaa olivat ”käsin huolellisesti valmistetut postikortti- ja valokuvakehykset, listoista: kapea pyöreä, leveä kaareva, kapea helmikoristeella, leveä pintakoristeella.”

Listat ostettiin porvoolaiselta Haikan kehystehtaalta. Ne katkottiin listaleikkurilla määrämittoihin, minkä jälkeen kulmat liimattiin yhteen ja lopuksi vielä naulattiin. Kehyksiin laitettiin myös lasit ja taustapahvit jalkoineen. Kaarlo Mäkinen hoiti valmiiden tuotteiden markkinoinnin. Ensimmäiset vakiintuneet asiakassuhteet löytyivät Tampereelta ja Porista.