Peilin tie maailmalle

Peilien ulkomaanvienti käynnistyi vuonna 1962, kun Ruotsiin toimitettiin sata kappaletta MK-60 kylpyhuonekuvastimia. Mäkisen Muovi ja Kuvastin oli pari vuotta aikaisemmin liittynyt Tampereen Nuorkauppakamarin perustamaan vientiyhdistykseen. Vuonna 1963 saatiin ensimmäinen kauppa Tanskaan ja pian perässä seurasi Norja. Pohjoismaihin tuli myös omat myyntiedustajat. Vientikaupan kehitystä vauhditti omalta osaltaan Suomen liittyminen Euroopan Vapaakauppajärjestön (EFTA) liitännäisjäseneksi vuonna 1961.

Myyntipäällikkö Matti Hakalan rooli vientitoiminnan alkuvuosina oli ratkaiseva, sillä hän loi kaupallisia suhteita ulkomaanmatkoilla ja -messuilla. Sen jälkeen, kun Matti Hakalasta tuli Mäkisen Kuvastimen toimitusjohtaja vuonna 1969, alkoi vienti vetää myös Pohjoismaiden ulkopuolelle, kuten Hollantiin, Belgiaan ja Sveitsiin. 1970-luvulla peilejä myytiin Ranskaan, Länsi-Saksaan, Portugaliin ja jopa Yhdysvaltoihin, Japaniin, Australiaan ja Uuteen-Seelantiin asti. Vientiä pyrittiin edistämään ottamalla käyttöön tuotenimi Finnmirror vuonna 1975.

Mäkisen Kuvastin oli tehnyt useamman yrityksen myös Englantiin ilman tulosta. Myynti lähti kuitenkin vetämään, kun yrityksen kuvasto löysi tiensä pariin lontoolaiseen huonekaluliikkeeseen. Vuonna 1979 yrityksen vientipäälliköksi palkattiin pitkään Englannissa toiminut Ismo Kuhanen, jonka aloitteesta Lontooseen perustettiin oma vientiyhtiö, Finnmirror Ltd, sittemmin Finnmirror International.

Hannu Pälä: ”Tämä oli aikamoinen vientifirma 1970-luvulla, kun myimme peilejä eri puolille Länsi-Eurooppaa. Sitten tuli vienti Ikeaan, mikä oli suurta touhua.”

Messut olivat tärkeä kanava myynnin edistämisessä. Yritys osallistui ensimmäisen kerran ulkomaisille messuille elokuussa 1966 Tukholmassa. 1970-luvulla Mäkisen Kuvastin otti vuosittain osaa messuille Länsi-Saksassa ja Englannissa. Peilejä esiteltiin messuilla myös Japanissa, Puolassa ja Unkarissa. Unkarin messuesiintyminen johti usean vuoden kestäneeseen vientiin Suomen ja Unkarin välisen Kevsos-sopimuksen puitteissa.

1970-luvun lopulla Mäkisen Kuvastin vei peilejä 20 maahan kymmenen agentin tai maahantuojan voimalla. Suurin yksittäinen markkina oli Ruotsi, minne vuonna 1974 palkattiin agentiksi Jaan Boreus. Hänen ansiostaan Ruotsin myynti kehittyi vauhdilla ja asiakkaaksi saatiin muun muassa Ikea, jolle meni paljon palapeilejä, joista voitiin koota suuria peiliseiniä. Toinen iso asiakas oli Svedsberg, jolle myytiin kylpyhuonepeilejä ja kylpyhuonekaappien ovia.

Mäkisen Kuvastimen osasto Kölnin messuilla vuonna 1975.
Matti Mäkinen suunnitteli kylpyhuoneisiin tarkoitetun peilin 1950-luvulla. Mallia paranneltiin myöhemmin ja vuonna 1958 se otettiin uudistettuna valmistukseen tuotenimellä MK-60. MK-60 avasi yrityksen ulkomaanviennin vuonna 1962.
Tuula Puraslahden suunnittelemia kukkapeilejä lähdössä Sveitsiin 1970-luvun alussa.
Vuonna 1980 Mäkisen Kuvastin oli yksi 12 suomalaisesta yrityksestä, jotka esittelivät tuotteitaan Moskovassa Expocentr-hallissa. Varatoimitusjohtaja Hannu Pälä (keskellä) keskustelee näyttelyvieraiden kanssa.
Seinään mustilla napeilla kiinnitettävät palapeilit kävivät Suomen lisäksi erityisen hyvin kaupaksi Ruotsissa, missä niiden myynnissä kunnostautui IKEA. 1980-luvun puolella IKEAlle meni Alg-palapeilejä jopa kaksi rekkakuormallista viikossa. Kuvassa Kodin Anttilan valikoimaa 1980-luvun puolivälissä.
Sisustustavaroita myyvä Dom-ketju oli yksi Mäkisen Kuvastimen asiakkaista Ranskassa.

Ikea ei ollut vain asiakas, vaan siitä tuli myös tärkeä yhteistyökumppani. Koska Ikealla oli hyvä erilaisten tuotantomenetelmien tuntemus, tulivat sen edustajat Vammalaan opettamaan Mäkisen Kuvastimen väelle uusia toimintatapoja, joiden avulla yritys saattoi ottaa suuria kehitysaskeleita tuotannossa.

Vuonna 1978 Ikean tilaukset nousivat aivan uudelle tasolle. 1980-luvun puolella ruotsalainen huonekalujätti osti parhaimmillaan jopa 60 prosenttia Mäkisen Kuvastimen peileistä, mikä merkitsi kahta rekallista peilejä viikossa.