Inarian menestystä monistamassa

Inaria-tuotteiden myynnin nopean kasvun innostamana yrityksen johto pyrki 1980-luvun lopulla monistamaan menestyskonseptin muillekin liiketoiminta-alueille. Ensimmäinen yritys tehtiin Ruotsissa. ”Ruotsissa ei oikein ollut liukuovihommaa ja me katsoimme, että kun meillä on näin hieno tuote ja hyviä yhteyksiä Ruotsiin, niin on luontevaa viedä sinne”, kuvaa Hannu Pälä päätöstä lähteä viemään Inariaa länsinaapuriin.

Syksyllä 1987 Mäkisen Kuvastin perusti Ruotsin Södertäljeen Scanmirror Ab:n, jonka toiminta-ajatuksena oli Inaria-säilytysjärjestelmien valmistus ja markkinointi Ruotsissa. Scanmirrorin toiminta käynnistyi helmikuussa 1988. Sen ensimmäisen vuoden tavoitteena oli hankkia 35 asiakasta, joiden liikkeisiin pystytettäisiin Inaria-esittelyt. Tämän lisäksi yrityksen oli määrä myydä ruotsalaiselle keittiövalmistajalle liukuovia edelleen markkinoitavaksi tämän omalla tuotemerkillä.

Ruotsi ei kuitenkaan lunastanut siihen asetettuja odotuksia, sillä kulttuurin erilaisuuden takia länsinaapurissa ei juurikaan innostuttu liukuovista. Tämä oli Mäkisen Kuvastimelle iso pettymys. Koska Scanmirror teki alusta lähtien tappiota, päätti Mäkisen Kuvastimen hallitus kesällä 1989 ajaa yrityksen kokoonpano- ja hallitoiminnot Ruotsissa alas. Scanmirrorin varasto siirrettiin Vammalaan, mistä käsin toimitukset Ruotsiin jatkossa tehtiin. Yhtiölle jäi Ruotsiin vain myyntimies. Scanmirror toimi Finnmirrorin tytäryhtiönä 20 vuotta, minkä jälkeen se myytiin toimivalle johdolle.

Inaria-säilytysjärjestelmät löivät Suomessa itsensä läpi 1980-luvun lopulla. Koska Ruotsi oli ollut Mäkisen Kuvastimen vahva markkina peileissä, oli selvää, että Inariaa lähdettiin myymään myös Ruotsiin.
Inaria-peililiukuovet ja -säilytysjärjestelmät eivät tavoittaneet ruotsalaiskuluttajia toivotulla tavalla.
Inarian myynnistä Ruotsissa vastasivat Scanmirrorin vetäjät Fred Hammar ja Ann Nyholm, jotka lopulta myös ostivat Scanmirrorin osakkeet vuonna 2010.
Lahden K-rauta oli ensimmäinen Inaria-säilytysjärjestelmiä myynyt liike, ja se otti valikoimiinsa myös Inaria-keittiöt. Myynnistä vastasi K-raudan sisustuspuolen myymäläpäällikkö Leena Turunen. Kuva on K-raudan mainoksesta 1980-luvun lopulta.
Toimitusjohtaja Hannu Pälä hankki kotiinsa Inaria-keittiön, joka on palvellut perhettä yli 30 vuotta. Kuva on vuodelta 2022.

Vastaava yritys menestyskonseptin monistamiseen oli vuoden 1988 lopulla perustettu Inaria-Trading Oy, joka aloitti Inaria-keittiöiden valmistuksen Lahdessa. Mäkisen Kuvastin omisti yrityksestä 49 prosenttia, Timo Tohkanen 31 prosenttia ja muut yhteensä 20 prosenttia. Inaria-keittiöitä oli tarkoitus myydä K-raudoissa.

Tarmo Vaateri: ”Me kävimme paljon Torontossa, koska helat tulivat sieltä. Kerran myyntipäällikkö Campbell tarjosi illallisen ja kysyi, että kuka Suomessa alkaa tehdä samoja tuotteita? Heidän kilpailijaltaan oli tilattu kontti samaa helaa Suomeen.”

Inaria-Trading osoittautui kuitenkin pian Tohkasen peiteyritykseksi. ”Tohkanen vei mukanaan hyvän idean ja ryhtyi valmistamaan omassa yrityksessään säilytysjärjestelmiä, eli kilpailijaa Inaria-tuotteille”, kertoo Tarmo Vaateri. Tohkanen myös rekrytoi Mäkisen Kuvastimesta työntekijöitä, muun muassa työnjohtajan. Tohkasen ajatuksena oli ”kaapata” K-raudat itselleen, mutta Kesko piti mieluummin vanhan ja luotettavan toimittajan Inaria-tuotteet myymälöissään.

Tohkasen irtisanouduttua tammikuussa 1990 Mäkisen Kuvastin yritti organisoida Inaria-Tradingin toiminnan uusiksi, sillä Kesko oli edelleen halukas pitämään Inaria-keittiöt valikoimissaan. Niiden myynti jäi kuitenkin hyvin vaatimattomaksi, osin siitä syystä, että käytännössä Inaria-keittiötä oli kaupan vain Lahden ja Tampereen K-raudoissa. Lopulta Finnmirror lunasti Inaria-Tradingin osakkeet muilta omistajilta ja siirsi yhtiön pöytälaatikkoon.