Kaupankäyntiä Baltiassa ja Jeltsinin Venäjällä
Neuvostoliiton hajoaminen vuoden 1991 lopulla merkitsi suomalaisille vientiyrityksille uuden aikakauden alkua. Perinteisen idänkaupan romahdus kuritti monia suomalaisyrityksiä, mutta samalla Baltian maihin ja myös Venäjälle avautui uusia markkinarakoja. Vientiä näihin maihin avitti Suomen markan voimakas halpeneminen. Myös Finnmirror päätti tällöin lähteä Baltian ja Venäjän markkinoille.
Koska Baltian maiden ja Venäjän taloudet olivat vielä varsin heikkoja, myytiin maihin paljon bulkkia, eli matalakatteista, helposti valmistettavaa ja halpaa tavaraa. Finnmirrorin myynti Baltian maihin ja Venäjälle sujui vuonna 1993 ”odotuksia paremmin”, ja sama meno jatkui vuonna 1994.
Baltiassa suurimmat asiakkaat olivat venäläisiä. Esimerkiksi Tallinnan uuden Isku-myymälän tuotteista iso osa meni Venäjälle. Finnmirrorin Baltian-myyntiä organisoinut Jouni Heikkinen muistelee, että tavara maksettiin ajalle tyypilliseen venäläiseen tapaan käteisellä eli dollareilla. Venäläiset ostivat erityisesti Libra-kaappeja, Caius-peilejä ja tauluja. Kun Isku laajeni Liettuaan, kävi kauppa siellä vielä Viroakin paremmin.
Jouni Heikkinen: ”Iskun myyjä sanoi, että tarvitsee setelinlaskijan, koska Uralilta tulee joku jätkä, joka ostaa puolen myymälää ja maksaa kaiken käteisellä. Dollareilla.”
Venäläiset kävivät hankintamatkoilla myös Vammalassa. Pääasiassa he ostivat Libra-kaappia, jonka kauppa kävi Venäjällä hyvin. Venäläisasiakkaiden takia Finnmirrorin oli 1990-luvun puolivälissä siirrettävä kaappien valmistus alihankkijalle Teknikumin tiloihin, sillä omalla tehtaalla tuotantoa ei olisi voitu pitää vakiovalmistuksessa, ja venäläiset saattoivat ilmestyä kaupoille ilman ennakkoilmoitusta. Yleensä heillä oli mukanaan muovikassi täynnä käteistä.
Venäjältä Finnmirror ryhtyi myös tuomaan lasia. Aluksi lasit tulivat junalla avovaunuissa, joissa tavara oli tehtaalta lähdettäessä peitetty kattohuovalla. Venäjällä kattohuovat kuitenkin varastettiin asemilla, mistä syystä lasit olivat Vammalaan saapuessa usein märkiä. Junakuljetuksista oli siirryttävä rekkakuljetuksiin. ”Viikonvaihteessa saattoi olla viisi rekkaa pihassa ympyrässä kuin lännen vankkurit. Kuskit tekivät nuotiossa ruokaa ja korjasivat autojaan,” muistelee Tarmo Vaateri.
Venäläisen lasin avulla Finnmirror pärjäsi 1990-luvun peilimarkkinoilla hyvin, ja yhtiö myi sitä myös muualle Eurooppaan. Venäjällä oli muutama myymälä, joihin Finnmirror toimitti peilit ja sai maksuna uutta lasia.
Vuonna 1998 Venäjän talous koki romahduksen, ja ruplan arvo heikkeni voimakkaasti. Näissä oloissa Finnmirrorin vienti Venäjälle sakkasi, eikä se 2000-luvun puolella enää palannut entisiin mittoihin. Samalla ruplan romahdus kuitenkin laski venäläisten materiaalien hintoja voimakkaasti, minkä seurauksena itärajan takaa oli mahdollista tuoda halvalla muun muassa kovalevyä ja lasia.