Uusi suunta Inaria-peililiukuovilla

Mäkisen Kuvastimen väki ihmetteli oman osastonsa hiljaisuutta Habitare-messuilla Helsingin Messukeskuksessa syyskuussa 1985. Sitten Keskon silloinen tuotepäällikkö pyysi Tarmo Vaateria käymään läheisellä osastolla. ”Kävelimme sata metriä osastolle, jossa oli liukupeiliovia ja joka oli ihan täynnä ihmisiä,” muistelee Vaateri silmät avaavaa tilannetta. Mäkisen Kuvastimen liiketoimintaan peililiukuovien valmistaminen tuntui istuvan luontevasti, sillä niihin tarvittavat peilit saatiin omasta takaa.

Mäkisen veljekset eivät kuitenkaan innostuneet peililiukuovista, sillä Mäkisen Kuvastin oli heidän mielestään peilejä valmistava yhtiö. Myöskään uuden tuotteen ottaminen valmistukseen kesken yrityksen myynnin ei heistä ollut järkevää. Omistajavaihdoksen jälkeen asia eteni kuitenkin nopeasti. Syksyllä 1986 Mäkisen Kuvastimessa käynnistettiin tuotekehitysprojekti, jossa ryhdyttiin suunnittelemaan peililiukuovia.

Mäkisen Kuvastimessa ei kuitenkaan tyydytty pelkkiin liukuoviin. Hannu Pälältä tuli käänteentekevä idea peililiukuoven taakse rakennettavasta komerosta kori- ja hyllyjärjestelmineen. Aikaisemmin liukuovikomerosta kiinnostunut asiakas oli joutunut hankkimaan komeron osat eri valmistajilta, mikä oli asiakkaan näkökulmasta monimutkaista ja aikaa vievää. Mäkisen Kuvastimessa ymmärrettiin asiakkaan tarpeiden ohjaavan uuden tuotteen menekkiä. Tuotekehitysprojektin seurauksena yrityksessä ryhdyttiin valmistamaan liukuovikomeroita mittatilauksella ja avaimet käteen -periaatteella.

Samaan aikaan Lontoosta löytyi Panavista-niminen liukuovien valmistaja, jonka työntekijä Brian Martin kävi Vammalassa opettamassa liukuovien tekoa. Panavista myös toimitti liukuovien helat, pyörästöt ja kiskot. Sittemmin kyseiset osat hankittiin suoraan niiden valmistajalta DSH:lta Kanadasta.

Nopeus peililiukuoven kehittämisessä oli valttia, sillä vastaavaa mittojen mukaan valmistettua tuotetta ei markkinoilla ollut. Inaria-nimen saanut uusi tuote herätti markkinoille tultuaan vuonna 1987 heti mielenkiintoa. Inarian tuoteryhmäpäälliköksi palkattiin lahtelainen Timo Tohkanen. Lahteen myös perustettiin Inariaa varten konttori ja varasto.

Inaria-tuotteiden myynti käynnistyi vauhdikkaasti ja kasvoi 1980-luvun lopulla suurten markkinointiponnistusten siivittämänä, mutta myös Suomessa vallinneen voimakkaan talouskasvun vetämänä. Inariaa myytiin 1980-luvun lopulla yksinomaan Keskon K-rautojen ja Kaunis Koti -ketjun kautta sekä Helsingissä toimivien Domus Studion ja Inaria Studion kautta. Muitakin Inarian myymälöihinsä halunneita toki oli.

Hannu Pälä: ”Inaria oli firman kannalta oleellinen juttu ja se sattui siihen saumaan, kun oli kulutusjuhla. Siinä oli onnea.”

Finnmirror käynnisti 1990-luvun alussa projektin, jonka päämääränä oli tehdä Inaria-säilytysjärjestelmä toiminnallisemmaksi. Liukuovikomeroita kehitettiin eri tarkoituksiin, kuten kotitoimistoksi, vaate- ja kenkäsäilytykseen, silityslaudan sisältäväksi ja jopa kotityöpajaksi. Moni näistä uusista toiminnallisuuksista päätyi Inaria-säilytysjärjestelmän vakiovarusteeksi.