Peilin hopeointi päättyy
2010-luvun alussa Finnmirrorin uusi johto joutui tekemään kipeitä päätöksiä, jotka koskivat 80 vuotta jatkuneen peililasin hopeointia. Finnmirrorin peilimyynti oli kääntynyt selvään laskuun jo 1990-luvun laman jälkeen, eivätkä edes uudet peilimallit auttaneet kääntämään suuntaa. Suurin osa hopeoidusta peililasista menikin 1990-luvun puolivälin jälkeen Finnmirrorin omiin liukuoviin ja kylpyhuonekaulusteisiin.
Kun halpatuonti Kiinasta lisääntyi 2000-luvun alussa voimakkaasti, peilien myynti suorastaan sukelsi. Sama tapahtui muillakin eurooppalaisilla peilivalmistajilla. Peiliryhmässä oli aloitettava tuotekarsinta, ja vuoden 2002 lopulla peilitehtaan väki oli puolet ajasta lomautettuna. Seuraavana vuorossa oli työntekijöiden siirtäminen liukuovituotantoon ja eläkeputkeen.
Vuonna 2005 peilien hopeointi siirrettiin tehtäväksi yrittäjävoimin, koska Finnmirrorin oma hopeoitsija jäi pitkälle sairauslomalle. Vielä keväällä 2008 peilitehdasta haluttiin kehittää myyntivetoisesti hakemalla pitkiä sarjoja sekä siirtämällä painopiste kalliimpaan design-tavaraan. Tämäkään ei tuonut muutosta, sillä myynti vain laski.
Aleksi Pälä: ”Peililasin hopeointi oli pitkälti Matti Tiensuun varassa, eikä kukaan muu oppinut tekemään sitä tunteella. Hopeointilinja taas olisi vaatinut isoa korvausinvestointia, mikä ei ollut järkevää, koska lasitehtaat olivat Euroopassa.”
Lopulta oltiin vaikean ratkaisun edessä, sillä peilien hopeointi ei enää yksinkertaisesti kannattanut. ”Se oli silloin kuumottava hetki”, muistelee Aleksi Pälä marraskuussa 2010 tekemäänsä päätöstä hopeoinnin lopettamisesta. Pälän mukaan päätös lopettaa hopeointi oli jälkikäteen katsottuna hyvä jo ympäristösyistäkin, koska peiliin meni raskasmetalleja ja ilmaan pääsi liuotinhöyryjä. Nykyisin käytössä oleva peililasi onkin ympäristöpeiliä, jossa ei ole raskasmetalleja, lyijyä ja kuparia ja jossa tuotannon liuotinpäästöt on minimoitu.
Vaikka lasin hopeointi peiliksi lakkasi, jatkui peilien tuotanto Finnmirrorin tehtaalla. Finnmirror hankki valmiin peililasin belgialaiselta AGC Glaverbelilta, jonka edeltäjältä yhtiön perustaja Kaarlo Mäkinen oli jo ostanut lasia 1920-luvulla. Glaverbelin kanssa tehtiin viiden vuoden ”tahtotilasopimus”, jolla peililasin hinta pidettiin edullisena.
Tuomas Pälä: ”Yrityksen historia oli peilien tuotannossa ja pitkissä sarjoissa. Liukuovikaapistot ovat yksilöityjä, yksittäiskappaleita. Siirtyminen siihen on ollut aika raju päätös.”
Peilitehtaalla hopeointikone purettiin ja samalla lakkautettiin tarpeettomaksi käynyt verstas ja laboratorio. Hiomo sen sijaan säilyi entisellään ja sinne hankittiin uusi pystyhiomakone syksyllä 2011. Kehyspeilien valmistus ulkoistettiin joensuulaiselle yrittäjälle Pertti Kallioiselle, joka oli yrityksen entinen myyntiedustaja. Tällöin lasinleikkaus turvakalvotuksineen voitiin siirtää entiselle kehysosastolle.