Pitkiä työuria
Ida Lehtola, Maija Virtanen ja Kalle Tuominen olivat ensimmäiset ”kuvastinlaiset”. 1920-luvulla työtä tehtiin kuin perheessä, ja kaikkien ruoka kiehui samalla liedellä. Noista ajoista työntekijöiden määrä on kasvanut huomattavasti. Suurimmillaan kuvastinlaisia oli 1980-luvun alkupuolella noin 140. Yhteenkuuluvuudentunnetta luotiin urheilun merkeissä sekä pikkujouluissa ja kesäretkillä.
Tavanomaista on ollut, että Mäkisen Kuvastimeen ja Finnmirroriin on tultu töihin melko nuorena ja tehty pitkä päivätyö yrityksen palveluksessa. Matti Tiensuu tuli yrityksen palvelukseen vuonna 1965 heti kansakoulun jälkeen. Aluksi hän oli lasin hionnassa, sitten lasin leikkaamossa ja sen jälkeen hopeoinnissa. Tuotannossa työskennelleen Tiensuun mukaan ”työ oli aika lailla arkista pakerrusta. Sitten oli niitä pieniä muutoksia, kun oma työni vaihtui.”
Markus Kesti tuli kesätöihin juhannuksen jälkeen 1984. Pian kuitenkin Kestiä pyydettiin ”oikeisiin töihin”, ja hän löysi itsensä Benteler-lasinhiontakoneen äärestä. ”Benteler oli hyvä homma ja sen takia tänne jäinkin. Olin koneenhoitajana ja siinä piti koko ajan säädellä ja tarkkailla”, muistelee Kesti. Sittemmin hänen työtehtävänsä vaihtuivat Inaria-liukuovien valmistukseen. ”Nyt teen kalustevalmistajien alihankintatoimituksia. Välillä hion pystykoneella lasia, sitten teen fasettihommaa ja porakoneella reikiä”, kertoo Kesti.
Moni tuotannon työntekijä työskenteli aikaisemmin yrityksen palveluksessa jopa 40 vuotta. Nykyisin on kuitenkin tavanomaista, että nuorempi sukupolvi viihtyy tuotantotyössä huomattavasti lyhyemmän aikaa. Työpaikkaa vaihdetaan helpommin tai sitten tehdään töitä vuokratyöyhtiön kautta.
Jarmo Nissinen: “Täällä on tuettu ja on ollut vapaus tehdä. Sitten on nähnyt paljon maailmaa: Kanada, Yhdysvallat, Kiina, Venäjä ja melkein kaikki Euroopan maat. Se on aikamoinen rikkaus.”
Myyntityö luonnollisesti poikkeaa tuotannosta. ”Myyntityössä on voinut toteuttaa itseään. On tullut oppia ja kokemuksia, joita en muualla olisi saanut”, kertoo talvella 1989 peilejä myymään tullut Jouni Heikkinen.
Moni myynnissä työskennellyt on kokenut Finnmirrorin mielekkääksi työpaikaksi. Myyntisihteeriksi vuonna 1987 palkatun Pirjo Hoikan mukaan työskentely on ollut mielenkiintoista, koska ”kahta samanlaista päivää ei ole”. Erilaiset asiakkaat ja tuotteet ovat tuoneet työhön sopivasti vaihtelevuutta. Myös yrityksessä vallitseva hyvä porukkahenki on ollut tärkeä elementti työssä viihtymisessä.
1980-luvun huippuvuosista Finnmirrorin työntekijämäärä on supistunut tasaisesti toiminnan tehostumisen seurauksena. Nykyään Finnmirrorilla on työntekijöitä noin 40. Samalla työ tuotannossa on muuttunut, kun on siirrytty peilien sarjatuotannosta yksilöllisten Inaria-liukuovikaapistojen valmistukseen.